The Curse still remains

Viime viikonloppuna käväisin perinteikkäästi pööpöilemässä Turun kirjamessuilla. Mukaan ei tällä kertaa mitään järin ihmeellistä tarttunut, mutta tapasin viimein suuren ihastukseni Jouni Hynysen. Herra Hynynenhän oli kirjamessuilla markkinoimassa uutta runokokoelmaansa Mies katoaa. Jouni on siis nyt virallisesti runoilija. Kunnon ihkuttajan tavoin kävin pyytämässä runoläpyskään omistuskirjoituksen, jonka Jouni ystävällisesti suostui raapustamaan.

Ystäväni virnuili vieressä kustannuksellani, josta johtuen sitten tiuskaisin hänelle Hynysen kuullen, että hittoako siinä virnuilet. Jounipa puuttui puheeseen ja totesi: "No kun sie oot niin hauskan näköinen nainen!" Tuohan tietysti tarkoittaa, että Jouni tykkää musta, eikö? Todennäköisempi selitys lienee kuitenkin, että olen lähinnä kävelevä vitsi.

Taikkis on pysynyt kaidalla polulla ja käy edelleen töissä. Itsehän olen jälleen hyödytön humanistinretku, joka päivät pitkät syljeskelee kattoon. Onneksi Taikkis ruokkii minut sushilla, jota jää yleensä työpäivän päätteeksi sen verran yli, että köyhä opiskelija saa siitä vatsansa kylläiseksi.

Synttärikortin väsäämistä. Huomatkaa Taikkiksen kauris ajovaloissa-ilme.

Huomenna juhlimme Taikkiksen paremman puoliskon Pauliinan synttäreitä. Tarkoitus on mennä Klubille kuuntelemaan örinää ja herättämään yleistä pahennusta. Raporttia seurannee myöhemmin...


Tämä nyt ei liity mitenkään mihinkään, mutta oletteko huomanneet sattumoisin, että tyrnimarjapensaan oksa on varsin mielenkiintoisen näköinen. Tuostahan tulee mieleen ihmisen sielu. Antanette tällaiset levottomat horinat anteeksi, sillä olen kolmiolääke/antibioottihuuruissa. Sitkeä yskä kun ei vain hellitä, vaan menossa on jo neljäs tai ehkä jopa viides viikko tätä riivattua yskimistä. Kuka hyväkäs on minuun nyt jonkun kirouksen langettanut? Tunnusta, sinä kurja! Edes piippua ei voi enää rauhassa poltella. Tänään pitkästä aikaa yritin rauhallisesti piiputella ja olin tukehtua.

Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys...

Inkiväärinen omena-raparperihilloke

500 g raparperia
3-4 (750 g) omenaa
1 dl vettä
1 kanelitanko
6 dl hillosokeria
1 rkl inkiväärimurskaa
1 tl raastettua sitruunankuorta

Laita kattilaan kuoritut ja pilkotut raparperit, omenat, vesi ja kanelitanko. Kuumenna seos kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Keitä 10 minuuttia. Nosta sivuun, kuori vaahto, poista kanelitanko ja anna jäähtyä. Lisää inkiväärimurska ja sitruunankuoriraaste. Purkita kuumiin puhtaisiin purkkeihin.

Kesä 2009 kuvina

Jonkun on kuoltava!

Viime lauantaina käväisimme Taikkiksen kanssa Klubilla West Coast Holocaust -tapahtumassa. Isole, Misery Index, Black Dawn ja Rytmihäiriö tuli nähtyä ja kuultua. Rytmihäiriötä voin lämpimästi suositella kaikille, sillä tuo mainio pumppu hakee inspiraatiota biiseihinsä mm. Alibi-lehden jutuista. Tasokasta meininkiä siis rytmihäiriintyneillä.

Perinteinen baarin vessa -kuva, ja omat viinakset olivat tietysti kuvioissa mukana

Juopunut nuori ryökäle horisee, eikä kukaan kuuntele

Taikkistakin nyppii aika pahasti, kun joutuu kuuntelemaan joutavuuksia

Julma aamu valkenee

Sunnuntai olikin sitten siivouspäivä. Mylläsin vimman vallassa keittiön kaapit tyhjäksi, ja sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, mm. kaksi palovaroitinta (tarvitseeko kukaan?). Löytyi myös lappu, jossa oli toisen pankkikorttini tunnusluku. Kortti onkin ollut lompakossani hyödyttömänä jo vuoden päivät, kun en ole jaksanut mennä pankkiin ruinaamaan uutta tunnuslukua. Ja nytpä ei tarvitsekaan mennä, hihhei. Taikkis syöksyi puolestaan kylpyhuoneen hirviöiden kimppuun. Siivouspäivämme taustamusiikkina luukutimme laadukasta Disco Megamix -kokoelmaa (parhaat discohitit 70- ja 80-luvuilta). Sääli naapureita.

Joo, ei meillä kummallakaan ole kaikki muumit laaksossa

Rankan siistimisurakan päätteeksi palkitsimme itsemme rauhoittavalla piiputtelusessiolla

The Fall of Enterprise

Suihkussa käyminen on kuulkaa aika vaarallista toisinaan. Pari päivää sitten rakas Enterprise-suihkumme sanoi työsopimuksensa irti. Kello oli seitsemän aamulla, joten olin jo valmiiksi kiukkuinen kun suihkuun könysin. Tunnelmaa ei juuri kohottanut se, että suihku löi minua päähän. Yritin siinä sitten fiksailla tovin suihkua, mutta jouduin lopulta luovuttamaan. Olin tietenkin jo ehtinyt saippuoida itseni, joten siinä oli sitten hoidettava homma loppuun käsisuihkulla (onko tässä muuten kenenkään mielestä lievästi jotain kaksimielistä ulottuvuutta, vai olenko minä vain kieroutunut?).


Onneksi Taikkiksen ihkuakin ihkumpi tyttöystävä Pauliina saapui meille ja korjasi suihkun alta aikayksikön. Kyllä tuo tosin edelleen ruiskii vettä vähän miten sattuu. Retki Bauhausin suihkutarvikeosastolle on siis vääjäämättä edessä.


Olkaahan varovaisia, kun mussutatte juustocampingia. Taikkiksen fallinen juustis nimittäin laukesi naamalleni. Myöhemmin löysin juustoa myös hiuksistani. Kyllä taas koetellaan pientä ihmistä ihan kohtuuttomasti.

Hullunhumppaa Heinolassa

Lesbokommuuni sulloutui roippeineen autoon viime perjantaina ja suuntasi viikonlopuksi Heinolaan järvimaisemiin. Ohjelmaan kuului bofferointia, kirmailua metsissä, uimista, saunomista, grillailua ja yleistä wammailua. Kaksi ensimmäistä yötä uinuimme teltassa ja viime yön koisimme saunamökissä. Teltassa nukkumista on kyllä ollut ikävä. Silloin kun vielä alkukotona asustelin, nukuin aina kesät pihamaalla teltassa. Oli uni silloin rauhaisaa.


Majapaikkamme läheltä löytyi kuohuvainen koski, jonne oli tietenkin aivan pakko mennä läträämään.

Taikkiksen taidonnäyte

Maltillisempaa koskeentumista

Ei ole minulle suvannot

Koskeentuminen oli kuitenkin vasta alkusoittoa varsinaiselle wammailulle...

Taikkiksella on koivu perseessä! Mwhahaa!

The Great Leap

Mää kans!

Kesätucca

Meitä on kaksi, kammottavaksi

Vesipiippu oli tietenkin menossa mukana

Olen muuten tällä hetkellä syvästi järkyttynyt. Luottoliikkeemme Marrakech Bazar muuttaa Turusta Helsinkiin! Mistä me nyt jatkossa ostamme vesipiippuhiilet ja -tupakat? Liikkeen pitäjä kertoili siirtävänsä putiikkinsa jonnekin Helsingin keskustaan syksymmällä. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä puotiin täsmäisku, ja hankkia varastot täyteen hiiliä ja tupakkaa. Onneksi ukkeli lupaili meille luonnollisesti roimia alennuksia. Ehta myyntimies siis.

Kirjaston tädin tunnustuksia

Kuka väittikään, että kirjastotäti on kaikesta niuhottava nutturapää?

Nyt kun olen ollut kirjaston leivissä peräti kaksi kuukautta, ajattelin kirjoitella tänne erinäisiä huomioita koskien kirjastoa ja kirjastotyötä.

Kirjastotädit puhuvat itsekseen. Varsinkin kirjojen hyllyttäminen tarjoaa otollisen mahdollisuuden itsekseen höpöttelyyn. Ja kyllä, olen itsekin sortunut moiseen. Eräs tätönen itseasiassa kysyi minulta tässä jokunen päivä sitten, joko olen alkanut puhua itsekseni. Vastattuani myöntävästi täti totesi: "Tervetuloa joukkoon. Sovellut mainiosti kirjastoalalle."

Satuhyllyt kuuluvat vastuualueeseeni, eli toisin sanoen vastaan hyllyjen hyllytyksestä ja siitä, että kirjat pysyvät järjestyksessä. Näin kesäaikaan kirjat ovat toivottoman sekaisin hyllyissä, koska asiakkaita käy enemmän. Sain työlään järjestelyurakan päätökseen perjantaina ja mitä huomasinkaan tänään töissä? Joku paholaisen kätyri oli jo ehtinyt käydä sotkemassa järjestyksen! Olisinpa yllättänyt sen nilkin itse teossa...

Muutamista lapsista on erittäin hauskaa heitellä kirjoja hyllyistä lattialle. Tämä on ilmeisesti myös lasten vanhemmista sangen hupaisaa, koska he eivät komenna jälkikasvustoaan millään lailla. Kun lapsia menee itse komentamaan, vanhemmat tietenkin närkästyvät ja marssivat kersojensa kanssa nokka pystyssä ulos koko laitoksesta. Tervemenoa.

Asiakaspalvelu on toisinaan jopa ihan mukavaa, uskokaa tai älkää. Ihmiset, jotka haluavat keskustella lukemistaan kirjoista ja ottavat henkilökunnalta suosituksia vastaan, ovat erityisen miellyttäviä asiakkaita.

Kirjaston tädit ovat epäilyttävän lapsirakkaita ja todella monella on omia lapsia. Tästä seuraa tietenkin se, että kahvitauoilla lapsista puhutaan paljon. Luonnollisesti minultakin on tiedusteltu, koska aion lisääntyä:

Kirjaston täti: "Kerropas Saara, milloin sinun huushollissasi tullaan kuulemaan pienten jalkojen töminää?"

Minä: "Tuskin lähitulevaisuudessa. Toisaalta, eihän sitä tiedä, vaikka joskus sattuisi tarvitsemaan varamunuaista."

Seuraa syvä ja piinallisen pitkä hiljaisuus.

Eivätpä ole tädit enää tiedustelleet lapsista. Kun tulen kahvihuoneeseen, keskustelu lapsista taukoaa välittömästi. I can't imagine why.

Poistokirjahyllyjen koluaminen on antoisaa puuhaa. Tätöset ovat jo oppineet, että haalin erityisen innokkaasti itselleni tietynlaisia kirjoja. Tästä on seurannut se, että tädit kasaavat jo valmiiksi työpöydälleni sellaisia poistettavia kirjoja, joista saattaisin olla kiinnostunut.

Kirjaston täti: "Saara, huomasitko ne suomi-arabia-suomi-sanakirjat, jotka laitoin pöydällesi? Ajattelin, että saattaisit haluta ne itsellesi."

Minä: "Voi kiitos. Tämähän nyt on aivan liikaa."

Aneeminen työpisteeni vaihtui suloiseen sekamelskaan.