
Kuten on jo aiemmin käynyt ilmi, Sateenkaarikommuunissa asustelee myös kaksi kissaa. Abessinialaiset riiviöt Kuje ja Sahrami ilahduttavat ja välillä myös vihahduttavat meitä täällä lukuisin eri keinoin. Kuje muutti meille viime lokakuussa ja Sahrami helmikuussa. Kun hain Kujeen Vantaalta uuteen kotiinsa, en vielä silloin suunnitellut ottavani lähitulevaisuudessa toista kissaa. Jouduin kuitenkin pirullisen salajuonen uhriksi, ja niinhän siinä sitten kävi, että en voinut vastustaa punaista paholaista ja Sahrami muutti meille. Kuje täyttää toukokuussa vuoden ja Sahrami juhlii merkkipäiväänsä lokakuussa.

Ruhtinatar Kujeena, kuten häntä leikillisesti kutsumme (rakkaalla lapsella on muitakin ilkkunimiä, kuten Sujeena, Pureena, Mureena, Pieni Paska(tätä nimitystä kylläkin käytämme molemmista kissoista)..) on omanarvontuntoinen ja elegantti kissaneiti. Kuje on ehtinyt jo käydä näyttelyssäkin keräämässä suitsutusta ja gloooriaa. Röyhistelemmekin kaikki täällä rintojamme, koska olemme niin ylpeitä hänestä. Kuje vierastaa vieraita ihmisiä, eikä hän ole mikään sylikissa (paitsi kommuunilaisille). Kuje nukkuu lähes joka yö sängyssäni pääni vieressä tyynyllä, ja hänpä on siitä mainio, ettei koskaan herätä liian aikaisin aamulla. Kuje rakastaa karata ulko-oven raosta rappukäytävään aina tilaisuuden tullen. Yleensä hän kuitenkin tyytyy tarkkailemaan ympäristöään arvokkaana kirjahyllyn, lipaston tai muun korokkeen päältä. Todellinen patsastelija siis.

Punainen aarre/paholainen Sahrami on toisinaan todellinen täystuho. Kyytiä saavat niin verhot kuin viherkasvitkin. Punainen tihulainen onnistuu välillä houkuttelemaan mukaan ilkitöihinsä Kujeenkin. Muuten maustepoju osaa olla todella hurmaava kaikkien kaveri. Ei ole sellaista ihmistä, jonka jaloissa tämä kelmi ei kiehnäisi. Yöllä Sahrami mönkii peiton alle nukkumaan, sillä hän tykkää lämpimästä. Jostain syystä Sahrami rakastaa ajaa raivon partaalle eritysesti Matiaksen. Matiaksen koomisille raivonpurkauksille me muut sitten hihittelemme hyväntahtoisesti.

Aivan erityisen ihastuneita kissat ovat Ikean Expedit-kirjahyllyyn, tai pikemminkin sen lävitse juoksemiseen. Kyrsiinnyttyäni pahemman kerran siihen, että kirjat olivat tuon tuosta hujan hajan lattialla, raivasin kissoille kulkureitin tyhjentämällä yhden lokeron kokonaan kirjoista. Siitäkös riiviöt riemuitsivat.
Tästä nyt tuli tällainen ihkuti ihkuti lässyti lässyn lää -pehmoilupostaus, mutta yrittäkää kestää. Tylytystä on luvassa sitten joskus toiste.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti