The Fall of Enterprise

Suihkussa käyminen on kuulkaa aika vaarallista toisinaan. Pari päivää sitten rakas Enterprise-suihkumme sanoi työsopimuksensa irti. Kello oli seitsemän aamulla, joten olin jo valmiiksi kiukkuinen kun suihkuun könysin. Tunnelmaa ei juuri kohottanut se, että suihku löi minua päähän. Yritin siinä sitten fiksailla tovin suihkua, mutta jouduin lopulta luovuttamaan. Olin tietenkin jo ehtinyt saippuoida itseni, joten siinä oli sitten hoidettava homma loppuun käsisuihkulla (onko tässä muuten kenenkään mielestä lievästi jotain kaksimielistä ulottuvuutta, vai olenko minä vain kieroutunut?).


Onneksi Taikkiksen ihkuakin ihkumpi tyttöystävä Pauliina saapui meille ja korjasi suihkun alta aikayksikön. Kyllä tuo tosin edelleen ruiskii vettä vähän miten sattuu. Retki Bauhausin suihkutarvikeosastolle on siis vääjäämättä edessä.


Olkaahan varovaisia, kun mussutatte juustocampingia. Taikkiksen fallinen juustis nimittäin laukesi naamalleni. Myöhemmin löysin juustoa myös hiuksistani. Kyllä taas koetellaan pientä ihmistä ihan kohtuuttomasti.

Hullunhumppaa Heinolassa

Lesbokommuuni sulloutui roippeineen autoon viime perjantaina ja suuntasi viikonlopuksi Heinolaan järvimaisemiin. Ohjelmaan kuului bofferointia, kirmailua metsissä, uimista, saunomista, grillailua ja yleistä wammailua. Kaksi ensimmäistä yötä uinuimme teltassa ja viime yön koisimme saunamökissä. Teltassa nukkumista on kyllä ollut ikävä. Silloin kun vielä alkukotona asustelin, nukuin aina kesät pihamaalla teltassa. Oli uni silloin rauhaisaa.


Majapaikkamme läheltä löytyi kuohuvainen koski, jonne oli tietenkin aivan pakko mennä läträämään.

Taikkiksen taidonnäyte

Maltillisempaa koskeentumista

Ei ole minulle suvannot

Koskeentuminen oli kuitenkin vasta alkusoittoa varsinaiselle wammailulle...

Taikkiksella on koivu perseessä! Mwhahaa!

The Great Leap

Mää kans!

Kesätucca

Meitä on kaksi, kammottavaksi

Vesipiippu oli tietenkin menossa mukana

Olen muuten tällä hetkellä syvästi järkyttynyt. Luottoliikkeemme Marrakech Bazar muuttaa Turusta Helsinkiin! Mistä me nyt jatkossa ostamme vesipiippuhiilet ja -tupakat? Liikkeen pitäjä kertoili siirtävänsä putiikkinsa jonnekin Helsingin keskustaan syksymmällä. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä puotiin täsmäisku, ja hankkia varastot täyteen hiiliä ja tupakkaa. Onneksi ukkeli lupaili meille luonnollisesti roimia alennuksia. Ehta myyntimies siis.

Kirjaston tädin tunnustuksia

Kuka väittikään, että kirjastotäti on kaikesta niuhottava nutturapää?

Nyt kun olen ollut kirjaston leivissä peräti kaksi kuukautta, ajattelin kirjoitella tänne erinäisiä huomioita koskien kirjastoa ja kirjastotyötä.

Kirjastotädit puhuvat itsekseen. Varsinkin kirjojen hyllyttäminen tarjoaa otollisen mahdollisuuden itsekseen höpöttelyyn. Ja kyllä, olen itsekin sortunut moiseen. Eräs tätönen itseasiassa kysyi minulta tässä jokunen päivä sitten, joko olen alkanut puhua itsekseni. Vastattuani myöntävästi täti totesi: "Tervetuloa joukkoon. Sovellut mainiosti kirjastoalalle."

Satuhyllyt kuuluvat vastuualueeseeni, eli toisin sanoen vastaan hyllyjen hyllytyksestä ja siitä, että kirjat pysyvät järjestyksessä. Näin kesäaikaan kirjat ovat toivottoman sekaisin hyllyissä, koska asiakkaita käy enemmän. Sain työlään järjestelyurakan päätökseen perjantaina ja mitä huomasinkaan tänään töissä? Joku paholaisen kätyri oli jo ehtinyt käydä sotkemassa järjestyksen! Olisinpa yllättänyt sen nilkin itse teossa...

Muutamista lapsista on erittäin hauskaa heitellä kirjoja hyllyistä lattialle. Tämä on ilmeisesti myös lasten vanhemmista sangen hupaisaa, koska he eivät komenna jälkikasvustoaan millään lailla. Kun lapsia menee itse komentamaan, vanhemmat tietenkin närkästyvät ja marssivat kersojensa kanssa nokka pystyssä ulos koko laitoksesta. Tervemenoa.

Asiakaspalvelu on toisinaan jopa ihan mukavaa, uskokaa tai älkää. Ihmiset, jotka haluavat keskustella lukemistaan kirjoista ja ottavat henkilökunnalta suosituksia vastaan, ovat erityisen miellyttäviä asiakkaita.

Kirjaston tädit ovat epäilyttävän lapsirakkaita ja todella monella on omia lapsia. Tästä seuraa tietenkin se, että kahvitauoilla lapsista puhutaan paljon. Luonnollisesti minultakin on tiedusteltu, koska aion lisääntyä:

Kirjaston täti: "Kerropas Saara, milloin sinun huushollissasi tullaan kuulemaan pienten jalkojen töminää?"

Minä: "Tuskin lähitulevaisuudessa. Toisaalta, eihän sitä tiedä, vaikka joskus sattuisi tarvitsemaan varamunuaista."

Seuraa syvä ja piinallisen pitkä hiljaisuus.

Eivätpä ole tädit enää tiedustelleet lapsista. Kun tulen kahvihuoneeseen, keskustelu lapsista taukoaa välittömästi. I can't imagine why.

Poistokirjahyllyjen koluaminen on antoisaa puuhaa. Tätöset ovat jo oppineet, että haalin erityisen innokkaasti itselleni tietynlaisia kirjoja. Tästä on seurannut se, että tädit kasaavat jo valmiiksi työpöydälleni sellaisia poistettavia kirjoja, joista saattaisin olla kiinnostunut.

Kirjaston täti: "Saara, huomasitko ne suomi-arabia-suomi-sanakirjat, jotka laitoin pöydällesi? Ajattelin, että saattaisit haluta ne itsellesi."

Minä: "Voi kiitos. Tämähän nyt on aivan liikaa."

Aneeminen työpisteeni vaihtui suloiseen sekamelskaan.

Alkukotonostalgiaa, osa 2

BUSTED!!

Miksi kaksi lesbokommuunilaista lymyilee sängyn alla?

Ensinnäkin tänään oli hieno päivä, mentiin raskaan duunipäivän jälkeen rakkaalle katollemme ja ette ikinä arvaa, siellä oli UFOJA!

Havainto numero 1:



Havainto numero 2:





Ei, me emme paenneet kivoja pieniä vihreitä ystäviämme vaan tervehdimme niitä suurin elkein kunnes..

Havainto numero 3:



Voi vittu.

Vuoropuhelu:

Mulkkari (eli tutummin Mulkku Talkkari): "Noniin häipykääs helvettiin täältä!"
Taikkis: "Okei miks, ei me olla tehty mitään väärää!"
Mulkkari: "Kyllä te olette ja nyt häivytte ja maksatte sata euroa."
Saara: "Emme tienneet ettei täällä saa olla." *jäätävä äänensävy*
Mulkkari: "Minut hälytettiin tänne turhan takia ja siitä te saatte maksaa!"
Taikkis: "No niin tosiaan turhan takia koska me ei olla tehty mitään! Me ollaan istuttu katsomassa maisemia ihan asiallisesti niin kuin aikuiset ihmiset."
Mulkkari: "No ei ole kyllä kovin aikuismaista käytöstä tuommoinen! Maksatte tästä! Mistä asunnosta te olette?"
Taikkis: "Mitä väärää on istumisessa ja maisemien katsomisessa? Sitäpaitsi me ollaan köyhiä opiskelijoita, ei meillä oo varaa mitään satasia maksaa!"
Mulkkari: "Ei sillä ole väliä oletteko te rikkaita vai köyhiä, maksatte ja sitten olette entistä köyhempiä!"

Mikä sydämetön julmuri!

(;_____;)

Taikkis: "No onko sekään kamalan asiallista kiskoa köyhiltä sataa euroa."
Mulkkari: "Vois teilläkin olla jotain muuta kun kusta päässä!"


Talkkari jää jostain syystä taka-alalle, ja kaksikko huomaa tilaisuutensa koittaneen. Saara ja Taikkis säntäävät pikapikaa alas rappukäytävää lesbokommuuniinsa ikään kuin toivoen, ettei takaa-ajaja arvaa mistä kattohulttiot ovat kotoisin (Niin kuin siitä ovessa olevasta Nemi-julisteesta ei muka arvaisi mutta toivomme että talkkari on tosiaan niin tyhmä. Mutta jos se arvaa niin saa sitten luvan vaihtaa Taikkiksenkin nimen postiluukkuun näiden neljän kuukauden jälkeen..). Talkkari jää jostain syystä jonnekin yläkerroksiin huinimaan.

Taikkis: "Mitä me nyt tehdään? Mihin me mennään?"
Saara: "En mä tiedä, se voi tulla yleisavaimilla tänne koska se on just niin kusipää."
Taikkis: "Hypätään ikkunasta!" *kiskoo lenkkarit jalkaan*
Saara: "Joo" *kiskoo sandaalit jalkaan*
*Taikkis repäsee mankan pois ikkunan edestä*
Saara: "Eiku ei! Jos me mennään tosta niin se näkee kuitenkin kun me mennään tuolta sivusta ja sen auto on etupihalla!"
Taikkis: "No voi paska.. No mut jos mennään nopeesti?"

Mikä nyt eteen?

Saara: "VESSAAN! Paitsi et ei, se voi tulla sinnekin."
Taikkis: "No äkkiä kamat pois sängyn alta, ängetään sinne!"

*hillitöntä tavaroiden repimistä ja mylläämistä (Onneks me just siivottiin :D)*

Taikkis: "Laita ne kamat sinne vesipiippunurkkaukseen ettei se tajuu että me ollaan otettu ne sängyn alta!"

*Saara piilottaa kamat ja sukeltaa Taikkiksen perässä sängyn alle*

30 min myöhemmin..



Taikkis: "Voi nyt vittu..poskiluuhun sattuu."
Saara: "Jalat puutuu."
Taikkis: "Jokohan täältä vois tulla ulos?"
Saara: "Ei kuulu enää mitään ääniä."



R.I.P. onnenhetket Katolla

Ruisrääkkiä ja yleistä häröilyä

Ruisrääkki oli tönimistä, tuuppimista, ylihintaisen kaljan kittaamista, roskaruoan mättämistä ja elämää suurempien horinoiden kuuntelua. Rahoilleen sai siis täyden vastineen. Faith No More varsinkin lunasti odotukset täydellisesti. On se Mike Patton vaan kova jätkä, ja oli se sen risteilyisäntätukkakin aika hc. Tykkäsin.

Pyöräparkki

Paska bändi kun soittaa, niin lärvi näyttää tältä.

Lisää vammailua seuraa. Sattuipa tässä päivänä eräänä, että meillä oli Taikkiksen kanssa taas tylsää. Viikon vamma-apinakuvat tulevat tässä:




Onneksi emme ole Taikkiksen kanssa niitä ihmisiä, jotka yrittävät vaikuttaa välkymmiltä kuin ovatkaan. Kyllä sen on jo tähän ikään mennessä oppinut ymmärtämään, ettei sitä kuitenkaan ihan taida olla se terävin kynä penaalissa.

Rok rok!

Nämä veijarit luukuttivat eilen täydellä höyryllä loppuunmyydyssä Helsingin Areenassa. Eilinen konsertti oli ensimmäinen Metallica-keikkani, ja siksi laulaja-kitaristi James Hetfieldin kaikille ensikertalaisille suuntaama välispiikki veti suun väkisinkin hymyyn: "Welcome to the family! Where have you been?!"

Settilista oli seuraavanlainen:

1. That Was Just Your Life

2. The End Of The Line

3. For Whom the Bell Tolls

4. No Remorse

5. One

6. Broken, Beat And Scarred

7. Cyanide

8. Sad But True

9. Turn The Page (Bob Seger cover)

10. All Nightmare Long

11. The Day That Never Comes

12. Master Of Puppets

13. Fight Fire With Fire

14. Nothing Else Matters

15. Enter Sandman

Encoret:

16. Helpless (Diamond Head cover)

17. Trapped Under Ice

18. Seek & Destroy

En olekaan vielä tainnut täällä mainostaa, että maanantaisin kello 18 YLE Teemalta tulee eräs ihan viihdyttävähkö ohjelma, nimittäin Palin: Maailman ympäri 80 päivässä. Siinä Python-ukkeli Michael Palin matkustaa maailman ympäri 80 päivässä seuraten Phileas Foggin reittiä. Ohjelma on kuvattu vuonna 1988, mutta on silti kestänyt yllättävän hyvin aikaa. Tänään tuli kolmas jakso, jossa Palin seilasi vanhalla purrella Dubaista Bombayhin, ja oli aikataulusta jäljessä peräti kuusi päivää. Aijaijai. Foggin jalanjäljissä ei niin vain kuljetakaan.

Tuhannen raja paukahti tänään rikki lesbokommuunin kävijälaskurissa(jos ei oteta huomioon vierailuja muista maista, kuin Suomesta). Lesbokommuuni kiittää ja kumartaa! Yritämme olla jatkossakin viihdyttäviä. Pysykää taajuudella!