Viekää minut Ankkalinnaan

Taikkis raijasi rojunsa Yliopistonkadun loukkoomme vapunpäivänä. Tosin Taikkis (tuo pinkki ystävämme) nyt on vappuinen ympäri vuoden aina vaateparttaan myöten, jos minulta kysytään. Kaaos alkaa vähitellen asettua ja jahka loputkin roinat ovat löytäneet paikkansa, räpsäisemme kuvia valmiista lopputuloksesta. Sitten tännekin vihdoin ilmestyy kuvia ja perusteellinen selonteko Sateenkaarikommuunin fyysisestä olomuodosta. Sitä ennen kuitenkin horinaa aivan toisenlaisesta aiheesta, nimittäin ankoista. Siivotessani löysin suureksi riemukseni jo kadonneiksi luulemani Aku Ankka -lehden (tuon Suomen lasten ABC:n) 50-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistut postimerkit vuodelta 2001. Kehystin merkit saman tien, ja ne löysivätkin jo paikkansa kirjahyllyn päältä. Ankkamerkkien innoittamana aloin sitten pohtia aihetta, jota olen itsekseni jo ennenkin miettinyt. Aloin listata päässäni ankka-aiheisten sarjakuvien top kymppiä, ja päätin sitten jakaa päänsisäisen listani täälläkin. Monien muiden suomalaisten lasten tavoin minäkin olen oppinut lukemaan Ankan tahtiin jo alle kouluikäisenä. Into ankkoihin syttyi siis jo varhain, eikä ole sammunut vieläkään. Nuorempana keräsin lähes fanaattisesti Aku Ankan taskukirjoja, ja kokoelmani onkin täydellinen numeroiden 1-300 osalta. Myöhempien numeroiden kanssa en sitten olekaan niin kovasti kiirehtinyt, koska mielestäni taskukirjan taso on huomattavasti laskenut viime vuosina. Valitettavasti. Alla kuva kokoelmastani, jossa tosin edes kaikki kirjat eivät näy.



Mutta sitten itse teh Listaan. Järjestys on vielä debatin alainen, sillä on suunnattoman vaikeaa sanoa, mikä sarja kohoaa minulla ykköseksi. Alkuun kuitenkin todettakoon, että minulle Carl Barks on ehdoton ykkönen. Barks oli minimalistisen piirrostyylin taitava nero, joka suvereenisti hallitsi niin eeppisiin mittoihin paisuvien sarjojen kehittelyn kuin myös kymmensivuisten vitsisarjakuvien piirtämisen. Barksin lyhyemmat sarjat ovat oikeita arjen timantteja. Don Rosa tulee hyvänä kakkosena, mutta Barksin sarjoista aistittavaa taikaa hänen sarjakuvansa eivät tavoita. Rosa ei mielestäni hallitse tietynlaista Yksinkertainen on kaunista -periaatetta, joka taasen Barksilla kukoistaa. Tämän virheen kuitenkin voinemme antaa Rosalle anteeksi, sillä ovathan hänen sarjakuvansa yhtä juhlaa meille kaikille historiafriikeille.

1. Notre Ankan huilunsoittaja (julkaistu myös nimellä Kirkontornin huilunsoittaja)



Huikea goottilainen seikkailu Notre Ankan kirkossa. Akun kieppuminen kirkontornin korkeuksissa kipristelee mahanpohjasta vieläkin.

2. Koettakaa arvata



Barksin joulusarjakuvista tämä on ehdoton ykkönen, ja taistelee ykkössijasta muutenkin. Tämä tarina teki suuren Ooh-vaikutuksen kakarana. Tarinan viimeinen ruutu on huisin hieno.

3. Hullu kemisti



Tämä sarjakuva on osasyyllinen siihen, että minussa asuu hullu piiloluonnontieteilijä, joka haaveilee omasta laboratoriosta.

4. Leirielämää



Kuinka sitä voisikaan olla pitämättä tästä tarinasta tällaisena eräjormailun ja leirielämän ystävänä? Akun ja poikien macgyvermainen tapa selviytyä metsäpalosta kaivautumalla maan alle jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen.

5. Kultaa ja kalavelkoja



Talvitarinoiden ykkönen. Roopen ja hallavaturkkisen Pyry-koiran ystävyys on liikuttavaa.

6. Liekkimies



Aku pyromaanina. Tarvitseeko sanoa enempää?

7. Joulutanssiaiset Ankkalinnassa



Lyhyempien tarinoiden aatelia. Pakko lukea joka joulu monen muun Barksin joulutarinan ohella.

8. Vanhan linnan salaisuus



Pikku-Saara tykkäsi tästä kovasti, koska tämä oli juuri sopivasti ihanan kauhistuttava tarina. Myöhemmin on repeilyttänyt erityisesti ruutu, jossa Aku, Roope ja pojat ovat teljettyinä linnan parvekkeelle, ja poikien on uhrauduttava ja hypättävä vallihautaan. Akun kommentti: "Tämä on kauheaa, mutta muutakaan keinoa ei ole."

Otetaan nyt tähän mukaan vielä sentään kaksi sarjakuvaa Don Rosalta. Olen lempeällä tuulella.

9. Kadonneen kirjaston vartijat



Tuliko tämä muka kenellekään yllätyksenä, että tällainen kirjastoperverssi diggailee juuri tästä Rosan tarinasta aivan erityisesti?? I think not.

10. Windigojen mailla



Barksin luoma intiaaniheimo päätyi Rosan tarinaan ihan ansiokkaasti toteutettuna. Tarina sisältää tärkeän ympäristöpoliittisen viestin, mutta enhän minä sellaisesta natiaisena piitannut. Tykkäilin tarinasta pitkälti intiaanien takia. Ugh! Olen puhunut.

Armaat lukijat, ilahtuisin tavattomasti, jos tekin listaisitte kommentteihin suosikkisarjojanne ankkamaailmasta. Tarinat saavat toki olla muidenkin tekijöiden, kuin pelkästään Barksin. En ole tyranni.