Nukuin _todella_ huonosti viime yönä. Heräsin jostakin minulle tuntemattomasta syystä jo neljältä aamulla ja valvoinkin sitten sängyssä pyörien kolme tuntia. Nukahtaminen oli taas vaihteeksi helvetin hankalaa, eikä asiaa suinkaan auttanut se, että tuohon ulos takapihalle tuli jotain lokkeja mekkaloimaan. Mitä hittoa nekin kiljukaulat mahtoivat etsiä?! Olisi vain pitänyt mennä ja höyhentää jokainen niistä yksitellen. Sitten kun viimein nukahdin, näin unta viime syksynä kuolleesta kissastani ja heräsin sitten omaan vuolaaseen itkuuni. Nyt on sitten väsykiukku ja aivokooma. Sain tosin yöllä valvoessani jonkun omasta mielestäni todella säkenöivän älykkään oivalluksen jostakin suuresta maailmankaikkeuden mysteeristä, mutta nyt en enää tietenkään muista sitä spektakulääristä älynväläystäni. Pity...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti