Alkukotonostalgiaa

Olin viikonloppuna serkun häiden takia piipahtamassa alkukotomaisemissa ja koska olin nostalgisessa mielentilassa, innostuin räpsimään kuvia vanhasta huoneestani ja vähän muustakin. Kyllä, olen toisinaan sentimentaalinen hölmö. Mikäli tällainen alkukotonostalgisointi ei nappaa jotakuta, jättäköön hän tämän postauksen suosiolla lukematta.

Tämä kuva on vanhasta huoneestani, joka on edelleen pitkälti samassa ulkoasussa kuin silloin, kun vielä alkukotona asustelin. Nykyään huoneeni toimii vierashuoneena ja kaikenlaisen epämääräisen roinan säilytystilana. Tuon kirjoituspöydän ääressä on tullut vietettyä monen monta yksinäistä tuntia koulutehtävien parissa. Pöydällä näyttää olevan retkeilykasvioni, jota raahasin mukanani lukuisilla metsäretkillä.

Olin nuorempana suuri Aku Ankan ystävä ja keräilin lähes pakkomielteenomaisesti muun muassa Aku Ankan taskukirjoja. Sittemmin keräilyharrastus on hieman laantunut, joskin olen ajatellut elvyttää taskukirjojen keräilyäni lähitulevaisuudessa. Haluaisin kärrätä kokoelmani tänne lesbokommuuniin, mutta tilaa ei liiemmälti ole. Lisäksi saisin luultavasti Taikkikselta hirveät huudot, sillä kirjoja täällä on kuulemma muutenkin liikaa. Yeah, right...



Lisää Aku Ankkaa. Tuon seinäkoristeen sain muistaakseni joskus muinoin nimipäivälahjaksi. Ja kas, hevosenkenkä on väärin päin. Nyt onni valuu siitä pois.

Joskus haaveilin lähteväni opiskelemaan metsätaloutta. Sensijaan päätinkin sitten lopulta ryhtyä kurjaksi humanistiksi.

Tässä ovat minun ja rakkaiden isoveljieni muotokuvat, jotka on maalannut eräs elinkautisvanki. Naurakaa vain. Ylimmäisessä taulussa esiintyvät äitini vanhemmat.

Viikon luontokuvassa esiintyy vanhempieni koira, joka aikoinaan nimettiin hyvin omaperäisesti Rekuksi.

Kissamme Roope, tuo pöyhkeä röyhkimys, ei sitä vastoin ollut lainkaan kuvaustuulella.


Vanha leikkimökkini on kokenut aikojen saatossa kovia. Kerran esimerkiksi sytytimme sen veljeni kanssa tuleen. Mökin ovi olisi kipeästi maalauksen tarpeessa. Ehkä tulevana kesänä ryhdyn kunnostuspuuhiin, sillä kummityttöni tuolla vielä joskus tulevaisuudessa saattaa haluta leikkiä.

Tänään nostalgisointi on jatkunut Matka maailman ympäri 80 päivässä-boksin parissa. Ilahduttavaa.