Raskaan työn raatajat. Raah!

Tavaroiden vimmainen järjesteleminen ja kantaminen on ollut tämänkin päivän teema. Tänään haimme Taikkiksen lipaston hänen entisestä asunnostaan, joka onneksi sijaitsee vain noin kahdensadan metrin päässä. Toisin sanoen siis verta, hikeä ja kyyneleitä vuolaasti vuodattaen kannoimme omin kätösin lipaston asuntoomme. Kyseessä oli sangen työläs proseduuri, sillä ensin lipaston laatikot oli tyhjennettävä, sitten irroitettava lipastosta ja lopulta vielä kannettava erikseen tänne. Lipaston runko oli luonnollisesti sekin kannettava erikseen painonsa takia. Matka oli lyhyt, mutta sitäkin vittumaisempi. Ensinnäkin vitutti lipaston hankala muoto, joka teki kantamisen hankalaksi, hitaaksi ja tuskaiseksi. Toisekseen vituttivat ohikulkijat, jotka katsoivat pitkään ja oudosti. Mokomat kyylät, huolehtisivat omista asioistaan. Mur.

Vittumaisen lipaston runko ja kyrpiintynyt kantaja

Tavaroiden järjestelyn ohessa tuli myös korjattua yhtä sun toista. Itse naputtelin viimein puuarkun kannen kiinni. Kyseessä oli varsin pieni ja mitätön homma, jonka hoitamista olin silti onnistunut vetkuttelemaan ja lykkäämään äärimmäisen pitkän aikaperiodin ajan. Vaadittiin vain pari naulaa ja vasara. Kuinka vaikeaa voi olla? Aika vaikeaa, voin kertoa.
Ripustimme pari taulua seinälle. Kuvassa näkyy Taikkiksen taulu, jonka lahjakkaasti onnistuimme ripustamaan tietenkin ylösalaisin. Aina ei voi voittaa.

Koko lailla raatamiseen kyllästynyt Taikkis päätti kesken töiden palkita itsensä viskiryypyllä, jonka minä sitten hyvää hyvyyttäni ja jalomielisenä ihmisenä hänelle tarjosin.

Vaatteita meillä kummallakin on aivan helevetin paljon. Niinpä karsimme kumpikin rankalla kädellä garderoobejemme. Yksi jos toinenkin riepu sai lähtöpassit. Taikkis päätti pitkällisen harkinnan jälkeen luopua näistä ihastuttavista vaaleanpunaisista housuistaan. Minun oli tietenkin aivan pakko kokeilla, miten hempeä vaaleanpunainen pukee minua. Luulen, että pärjään ehkä ilman tuota väriä.

Kaappeja siivotessani löysin vanhoja masennuslääkkeitäni. Eipä ollut niistäkään mitään apua silloin aikoinaan. Huijausta! Tulevaisuudessa vastaukseni lääketeollisuudelle on tämä:

Taikkiksen myötä tänne on nyt päätynyt kaikenlaisia ihkuja objekteja, kuten esimerkiksi tämä vekkuli leivänpaahdin. Sweet Toaster of Mine!