Kaaoksen esiaste ja harmonian saareke

Eipä tarvinnut kauaa järjestyksestä ja puhtaudesta iloita. Keittiöön on jo alkanut muodostua uhkaava määrä tiskiä. Typerintä ja naurettavinta koko jutussahan on nyt se, että tässä asunnossa on kyllä tiskikone, mutta Taikkis ja minä olemme kummatkin perusluonteeltamme sellaisia läsöjä rötväkkeitä, että tiskikoneen täyttö vain antaa odottaa itseään. Tästä se koko yksiön hiljalleen ja salakavalasti valtaava kaaos sitten lähtee etenemään. Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy yhdessä kulhossa jotain epäilyttävää vihreää litkua, joka on itse asiassa pinaattikeittoa. Minä tein suurella rakkaudella ja vaivalla herkullista pinaattikeittoa, ja sitten Taikkis jättää siitä hävyttömästi puolet syömättä! Kiittämättömyys on totta totisesti maailman palkka.

Asunnossamme on toki vielä siistejäkin pesäkkeitä jäljellä. Kehittelin Taikkiksen tumman lipaston päälle tällaisen kerrassaan hurmaavan ja sievän sommitelman:


Höyhenviuhkani ja pitsipäivänvarjoni pääsivät vihdoin näytille. Tähän asti ne raukat ovat joutuneet lymyilemään kaapin uumenissa. Taikkiksen peili ja kello sopivat nekin sommitelmaan kuin nyrkki silmään. Kehystetyssä valokuvassa esiintyvät henkilöt ovat armaat kummini, sikäli mikäli kun se nyt ketään sattuisi suunnattomasti kiinnostamaan.