Tunnustus!

Pitkähkön horroskauden jälkeen Lesbokommuuni-blogikin alkaa taas heräillä. Huomasin äskettäin, että onpa blogimme saanut talviunensa aikana tunnustuksenkin Sanna Von Steamilta! Kiitämme ja kumarramme! Taitaakin muuten olla ihka ensimmäinen palkinto tälle blogille.

Tähän tunnustukseenhan kuuluu kertoa seitsemän asiaa itsestään, ja tässä ne tulevat:

1. Olen burleskiharrastelija (burleskitaiteilijaksi en sentään vielä tohdi itseäni kutsua) ja burleskipiireissä minut tunnetaan paremmin nimellä Shalimar Hibiscus. Minulla on myös toinen burleskipersoona nimeltä Vesper Van Tassel.

2. Tällä hetkellä olen koukussa Maria Ylipään ja Emma Salokosken Omani uni -levyyn. Olen kuunnellut Kiestinki-kappaletta yhä uudelleen ja uudelleen.

3. Rakastan kielellistä näsäviisastelua.

4. Voitin neljävuotiaana piirustuskilpailun. Voitokkaalle piirrokselleni annoin nimeksi Kiesit vesisateessa.

5. Poliisi pidätti minut, koska ajoin polkupyörällä väärään suuntaan yksisuuntaista katua. Sain 20 euron sakot.

6. Olin aikoinaan pari kesää töissä kotiseutumuseossa. Kun aika kävi pitkäksi, mielipuuhaani oli säikytellä 60-vuotiasta työkaveriani. Hiivin hänen selkänsä taakse ja puhalsin tuohitorveen (kyseinen torvi kuului museon kokoelmiin). Sanomattakin selvää, että reppana hyppäsi lähes aina kattoon järkytyksestä.

7. Lapsena leikin usein kasvitieteilijää. Minulla oli jopa oma "kasvitieteellinen puutarha" kotimetsässäni.

Laitetaan hyvä kiertämään. Palkitsen tässä minäkin seitsemän mainiota blogia:

1. Vietti
Viihdyttävä ja suorasanainen blogi.

2. Vadelmapensaan takana
Hyvän mielen blogi.

3. Alas taikavirtaa
Kiintoisaa pohdintaa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyen.

4. Pallokala
Ihastuttavan räiskähtelevä blogi höystettynä herkullisilla resepteillä.

5. Lisää kahvia noidalle!
Kivoi kuvei ja rönsyilyä elämän eri alueilta.

6. Linnanneidon lokikirja
Hurmaava nukkekotiblogi.

7. Kuuttaren lukupäiväkirja
Tiuhaan tahtiin päivittyvä varsin erinomainen lukublogi.

Ja vielä uutinen tähän loppuun. Lesbokommuunia pitäisi nykyään pikemminkin kutsua Sateenkaarikommuuniksi. Minä ja armas håmåkämppikseni saamme loukkoomme toukokuun alusta alkaen tutun ja rakkaan kämppiksen. Taikkis aka Cutlass muuttaa tänne Yliopistonkadulle asumaan kanssamme! Tästä kaikesta myöhemmin lisää ja ehkäpä saamme kolmannen kirjoittajankin värvättyä tähän blogiin.

Tuureporinkatu = Gangsta's Paradise

Viime perjantain ja lauantain välisenä yönä olin palailemassa kotiin tupareista, kun bongasin kotikadultani kerrostalon edestä neljä poliisiautoa. Poliisit hyörivät kadulla pukeutuneina luotiliiveihin, kypäriin ja ties mihin erikoisreleisiin. Luonnollisesti moinen mittava poliisioperaatio herätti mielenkiintoni ja myöhemmin havaitsin poliisiautojen saaneen myös kaksi ambulanssia kavereikseen. Mitään vastausta en kuitenkaan vielä tuolloin saanut siihen, mitä sinivuokot kotini liepeiltä etsivät.

Tänään kuitenkin kantautui korviini tieto, että poliisi on hiljattain takavarikoinut Turun ydinkeskustassa sijaitsevasta kerrostalosta kymmeniä kiloja dynamiittia. Kerrostalon sijaintia ei tietenkään paljastettu, mutta minulla on kyllä omat epäilykseni siitä, mikä katu saattaisi olla kyseessä. Turun Sanomat uutisoi asiasta täällä. Jutusta käy ilmi mm. se, ettei räjähdelastia ollut suojattu millään lailla. Mikäli dynamiitti olisi räjähtänyt huoneistossa, vahingot olisivat olleet mittavat. Mistä limaisten kivien alta noita hiivatin happopäitä oikein sikiää? Muutto uuteen luukkuun tulee kyllä kreivin aikaan, ei voi muuta sanoa.

Mitähän vielä? Voisin taas vänistä vähän meneillään olevasta julkisivuremontista sen verran, että tänään remppareiskat olivat aamulla petollisen hiljaisia. Jopa niin hiljaa, etten tajunnut heidän edes olevan ikkunan takana. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun satuin nukkumaan alasti ja sitten siinä unisorat vielä silmissä en tajunnut, että nämä veikkoset näkivät kaiken. Häpeämys. Vielä pari viikkoa pitää sinnitellä ja sitten se on minulle BCE POBHO elikkäs vsjo rovno elikkäs soromnoo mitä Tuureporinkadulla tapahtuu.

Taikkis osallistuu, whoa!

Noniin! Taikkis päivitteröitsee ekan kerran varmaan miljoonaan vuoteen. *spank* Aloitetaan kevyesti, sormia pitää verrytellä.

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?



2. Minne haluaisit matkustaa?



3. Lempipaikkasi?



4. Lempitavarasi?



5. Lempiruokasi?



6. Lempieläimesi?



7. Lempivärisi?



8. Tämänhetkinen tunnetilasi?



9. Kulkuneuvosi?



10. Mitä teit viime lauantaina?



11. Mitä teit viime sunnuntaina?



12. Keneltä näytät? (ilmiselvästi mun sisko vasemmalla ja mä oikeella)

Sunnuntaimeemi

"Tässä on joukko kysymyksiä. Vastaa niihin, laita vastauksesi Googlen kuvahakuun ja liitä haun ensimmäisen sivun kuvista yksi kuva vastaukseesi."

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?


2. Minne haluaisit matkustaa?


3. Lempipaikkasi?


4. Lempitavarasi?


5. Lempiruokasi?


6. Lempieläimesi?


7. Lempivärisi?


8. Tämänhetkinen tunnetilasi?


9. Kulkuneuvosi?


10. Mitä teit viime lauantaina?


11. Mitä teit viime sunnuntaina?


12. Keneltä näytät?

Keikistelyä

Viime sunnuntaina minulla oli ilo ja kunnia toimia ystäväni Sannan mallina Helsingissä Kulttuuriareena Gloriassa järjestetyssä Ofelia-tapahtumassa. Muotinäytöksessä esiteltiin Sannan My Sire -mallistoa, ja minun ylleni päätyi sitten tuo varsin hurmaava punamusta asukokonaisuus. En koskaan kyllästy ylistämään punaisen ja mustan tenhoavaa yhdistelmää. Niissä väreissä vain on sitä jotain, niin yhdessä kuin erikseenkin.

Itse muotinäytös oli tietenkin huisin jännittävä kokemus, koska minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta mallina toimimisesta. Kyllä sitä voikin stressata ja vouhkata paljon etukäteen vain muutamien lavalla vietettyjen sekuntien tähden. No, nyt sitä on jälleen yhtä omituista kokemusta rikkaampi. Musta Saara likes this.

Ai niin, pääsin sunnuntaina matkustamaan ilmaiseksi junalla Turusta Helsinkiin. Hyvä aikomukseni oli ostaa lippu junasta, mutta konnarin kortinlukulaitepa ei toiminutkaan, joten hän ei näin ollen voinut minua matkasta veloittaa. Minullahan ei tietenkään ollut käteistä mukana..krhm.



Haukansilmäni bongasivat Sannan myyntipöydästä nämä ihastuttavat kirjakorvakorut, ja pakkohan ne oli sitten hankkia. Killuttimet ovatkin jo ehtineet kerätä kehuja ja ansaittua huomiota korvissani roikkuessaan. Sannan luomuksiin voi tutustua tarkemmin hänen blogissaan: http://sannavonsteam.blogspot.com/

Taikkiksen lepakkoluola

Tässäpä kuvamateriaalia Taikkiksen viihtyisästä kotikolosta, kuten jo tuossa aiemmin lupailin.



















Musta Saara lahjoitti jalomielisesti unisiepparin Taikkiksen uuteen residenssiin.









Taikkiksen kultivoitunut sohvatyyny (tunnetaan myös nimellä Venus) näyttää nyreää naamaa.

Mutta mitä tapahtui lesbokommuunille?

Aamudatailu on vakava asia

Ja nyt... Vastaus kysymykseen, joka teitä kaikkia on epäilyttämättä askarruttanut ja jota olette yön pimeinä tunteina lakkaamatta pohdiskelleet. Mitä tapahtui lesbokommuunille? Monet teistä ovat ehkä spekuloineet, ovatko lesbokommuunin jäsenet verisissä riidoissa keskenään. "Mähän sanoin" -tyyppiset hihkaisut on kuitenkin syytä unohtaa. Musta Saara ja Taikkis ovat edelleen sydänystäviä. Jotain kuitenkin ON tapahtunut. Taikkis nimittäin päätti itsenäistyä ja lähteä siipieni suojasta suureen julmaan maailmaan. Taikkis siis vuokrasi jo tämän vuoden alussa oman loukon Kupittaankadulta ja muutti vähäisine kimpsuineen ja kampsuineen sinne. Tämä hänelle suotakoon, sillä Taikkis ei ole koskaan ennen saanut kokea yksinasumisen auvoa ja ihanuutta. Lapsuudessaan sillä paralla ei ollut koskaan edes omaa huonetta.

Niinpä siis vuolaita kyyneliä vuodattaen päästin lapseni lähtemään. Koko kevään olenkin sitten viettänyt suruaikaa... No ei. Tosiasiassa olen nauttinut majesteetillisesta yksinäisyydestäni ja ostanut lisää kirjoja. Kupittaankadulla olen myös majaillut tuon tuosta, sillä sattui niin onnekkaasti, että sillä pirulaisella on yksiössään oma sauna. O_o Mutta tosiaan, uskaltanen luvata, että lähiaikoina voitte täältä blogista töllätä kuvia Taikkiksen hulppeasta lukaalista, sillä olen sitä ryökälettä kovistellut asian tiimoilta. Kallisarvoisten lukijoiden räikeä laiminlyöminen loppukoon tähän!

Muutoksen arvaamattomat ja armottomat tuulet puhaltelevat myös minun kohdallani. Tämän kuun aikana olen muuttamassa Tuureporinkadulta Yliopistonkadulle. 33,5 neliön residenssini vaihtuu 81 neliön kattohuoneistoon. Nokkelimmat teistä pohtinevat, miten tällaisella humanistinretkulla on varaa moiseen lähes säädyttömään ylellisyyteen. Vastaus tähän löytyy lähipiiristäni. Armas homoystäväni Matias, tuo kerrassaan mainio veikko, muuttaa kanssani Yliopistonkadun ökyilyhuoneistoon, joka soveltuu juuri oivallisesti kulttuurihåmåilutarkoituksiamme varten. Tällä hetkellä olen siis pirullisesti kahden asunnon loukussa, mutta mustunutta mieltäni ilahduttaa toki se asiainlaita, ettei näitä kaikkia romuja ja ryjiä tarvitse roudailla hirveällä höökillä parin pahaisen päivän aikana. Ja kuka tietää, ehkä inspiroidumme Matiaksen kanssa perustamaan peräti uuden blogin yhteiselostamme luksuriöösissä kolmiossamme. Mielenkiintoista tässä kuviossa on myös se, että Taikkis oli ennen Matiaksen kämppis ja nyt minä kämppään Matiaksen kanssa. Ympyrä sulkeutuu. Olen jokseenkin varma, että jossain vaiheessa päädymme kaikki kolme samaan talouteen. Viimeistään tutisevina ja raihnaisina akan- ja ukonköpeinä lätkimme korttia yhteisen mökkimme keittiönpöydällä.

Muutto osuu varsin toivottuun saumaan, sillä mielenterveyteni on hyvää vauhtia murenemassa Tuureporinkadun talon julkisivuremontin takia. Remontti alkoi jo viime vuonna, eikä loppua näy. Nuo perkeleet eivät hellitä edes viikonloppuna. Remonttireiskat myös suhtautuvat työhönsä varsin epäilyttävällä moraalilla: Äsken ikkunani alapuolella tepasteli eräs raksamiekkonen Karhu-tölkki kädessään. Keskellä kirkasta päivää, jumaliste! Ehdin jo vilpittömästi iloita aamu-unista, mutta eikö vain minulta sekin viimeinen pieni valonsäde riistetty julmasti, kun heräsin tänään kahdeksalta rakkaan ystäväni poran ääneen. Pitkällisen kidutuksen seurauksena tunnen oloni samanlaiseksi kuin alla olevan kuvan taulussa: