Keikistelyä

Viime sunnuntaina minulla oli ilo ja kunnia toimia ystäväni Sannan mallina Helsingissä Kulttuuriareena Gloriassa järjestetyssä Ofelia-tapahtumassa. Muotinäytöksessä esiteltiin Sannan My Sire -mallistoa, ja minun ylleni päätyi sitten tuo varsin hurmaava punamusta asukokonaisuus. En koskaan kyllästy ylistämään punaisen ja mustan tenhoavaa yhdistelmää. Niissä väreissä vain on sitä jotain, niin yhdessä kuin erikseenkin.

Itse muotinäytös oli tietenkin huisin jännittävä kokemus, koska minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta mallina toimimisesta. Kyllä sitä voikin stressata ja vouhkata paljon etukäteen vain muutamien lavalla vietettyjen sekuntien tähden. No, nyt sitä on jälleen yhtä omituista kokemusta rikkaampi. Musta Saara likes this.

Ai niin, pääsin sunnuntaina matkustamaan ilmaiseksi junalla Turusta Helsinkiin. Hyvä aikomukseni oli ostaa lippu junasta, mutta konnarin kortinlukulaitepa ei toiminutkaan, joten hän ei näin ollen voinut minua matkasta veloittaa. Minullahan ei tietenkään ollut käteistä mukana..krhm.



Haukansilmäni bongasivat Sannan myyntipöydästä nämä ihastuttavat kirjakorvakorut, ja pakkohan ne oli sitten hankkia. Killuttimet ovatkin jo ehtineet kerätä kehuja ja ansaittua huomiota korvissani roikkuessaan. Sannan luomuksiin voi tutustua tarkemmin hänen blogissaan: http://sannavonsteam.blogspot.com/

Taikkiksen lepakkoluola

Tässäpä kuvamateriaalia Taikkiksen viihtyisästä kotikolosta, kuten jo tuossa aiemmin lupailin.



















Musta Saara lahjoitti jalomielisesti unisiepparin Taikkiksen uuteen residenssiin.









Taikkiksen kultivoitunut sohvatyyny (tunnetaan myös nimellä Venus) näyttää nyreää naamaa.

Mutta mitä tapahtui lesbokommuunille?

Aamudatailu on vakava asia

Ja nyt... Vastaus kysymykseen, joka teitä kaikkia on epäilyttämättä askarruttanut ja jota olette yön pimeinä tunteina lakkaamatta pohdiskelleet. Mitä tapahtui lesbokommuunille? Monet teistä ovat ehkä spekuloineet, ovatko lesbokommuunin jäsenet verisissä riidoissa keskenään. "Mähän sanoin" -tyyppiset hihkaisut on kuitenkin syytä unohtaa. Musta Saara ja Taikkis ovat edelleen sydänystäviä. Jotain kuitenkin ON tapahtunut. Taikkis nimittäin päätti itsenäistyä ja lähteä siipieni suojasta suureen julmaan maailmaan. Taikkis siis vuokrasi jo tämän vuoden alussa oman loukon Kupittaankadulta ja muutti vähäisine kimpsuineen ja kampsuineen sinne. Tämä hänelle suotakoon, sillä Taikkis ei ole koskaan ennen saanut kokea yksinasumisen auvoa ja ihanuutta. Lapsuudessaan sillä paralla ei ollut koskaan edes omaa huonetta.

Niinpä siis vuolaita kyyneliä vuodattaen päästin lapseni lähtemään. Koko kevään olenkin sitten viettänyt suruaikaa... No ei. Tosiasiassa olen nauttinut majesteetillisesta yksinäisyydestäni ja ostanut lisää kirjoja. Kupittaankadulla olen myös majaillut tuon tuosta, sillä sattui niin onnekkaasti, että sillä pirulaisella on yksiössään oma sauna. O_o Mutta tosiaan, uskaltanen luvata, että lähiaikoina voitte täältä blogista töllätä kuvia Taikkiksen hulppeasta lukaalista, sillä olen sitä ryökälettä kovistellut asian tiimoilta. Kallisarvoisten lukijoiden räikeä laiminlyöminen loppukoon tähän!

Muutoksen arvaamattomat ja armottomat tuulet puhaltelevat myös minun kohdallani. Tämän kuun aikana olen muuttamassa Tuureporinkadulta Yliopistonkadulle. 33,5 neliön residenssini vaihtuu 81 neliön kattohuoneistoon. Nokkelimmat teistä pohtinevat, miten tällaisella humanistinretkulla on varaa moiseen lähes säädyttömään ylellisyyteen. Vastaus tähän löytyy lähipiiristäni. Armas homoystäväni Matias, tuo kerrassaan mainio veikko, muuttaa kanssani Yliopistonkadun ökyilyhuoneistoon, joka soveltuu juuri oivallisesti kulttuurihåmåilutarkoituksiamme varten. Tällä hetkellä olen siis pirullisesti kahden asunnon loukussa, mutta mustunutta mieltäni ilahduttaa toki se asiainlaita, ettei näitä kaikkia romuja ja ryjiä tarvitse roudailla hirveällä höökillä parin pahaisen päivän aikana. Ja kuka tietää, ehkä inspiroidumme Matiaksen kanssa perustamaan peräti uuden blogin yhteiselostamme luksuriöösissä kolmiossamme. Mielenkiintoista tässä kuviossa on myös se, että Taikkis oli ennen Matiaksen kämppis ja nyt minä kämppään Matiaksen kanssa. Ympyrä sulkeutuu. Olen jokseenkin varma, että jossain vaiheessa päädymme kaikki kolme samaan talouteen. Viimeistään tutisevina ja raihnaisina akan- ja ukonköpeinä lätkimme korttia yhteisen mökkimme keittiönpöydällä.

Muutto osuu varsin toivottuun saumaan, sillä mielenterveyteni on hyvää vauhtia murenemassa Tuureporinkadun talon julkisivuremontin takia. Remontti alkoi jo viime vuonna, eikä loppua näy. Nuo perkeleet eivät hellitä edes viikonloppuna. Remonttireiskat myös suhtautuvat työhönsä varsin epäilyttävällä moraalilla: Äsken ikkunani alapuolella tepasteli eräs raksamiekkonen Karhu-tölkki kädessään. Keskellä kirkasta päivää, jumaliste! Ehdin jo vilpittömästi iloita aamu-unista, mutta eikö vain minulta sekin viimeinen pieni valonsäde riistetty julmasti, kun heräsin tänään kahdeksalta rakkaan ystäväni poran ääneen. Pitkällisen kidutuksen seurauksena tunnen oloni samanlaiseksi kuin alla olevan kuvan taulussa:

Miksi?

Miksi kaikki viherkasvini aina heittävät henkensä, vaikka minä niitä yritän suurella rakkaudella vaalia ja hoitaa?

Myheritage.com -sivusto tarjoaa kelvollista aivot sulavat -ajanvietettä silloin, kun ei kykene tekemään tai ajattelemaan mitään järjellistä ja päästä kuuluu prii. Tehkää tekin oma julkkiskuvakollaasinne. Saatatte jopa yllättyä.

Håmå ei vanhene koskaan!

Kävimme tosiaan eilen katsomassa riemastuttavan 'Homo ei vanhene koskaan'-kabareen, joka on jatkoa parin vuoden takaiselle ravintolakabareelle 'Ei kerta homoa tee'. Odotukset olivat aiemman tuotannon perusteella korkealla, mutta Teatteri Kantanäky onnistui ainakin omalla kohdallani jopa ylittämään odotukset. Olisi ne pari tuntia voinut paljon huonomminkin käyttää. 'Homo ei vanhene koskaan' -kabareeta esitetään tammikuun puolelle. Lisätietoa kabareesta täältä.

Lauantaina piipahdin pikavisiitillä Helsingissä. Ohjelmaan kuului tuttujen tapaamista, ostoksia ja Picasso-näyttely Ateneumissa. Näyttelyn laajuus yllätti positiivisesti. Aiemmin olen nähnyt Picasson töitä viime vuonna Roomassa, ja silloin näyttely oli vahvasti grafiikkapainotteinen. Ateneumin näyttelyssä oli jopa veistoksia ja valokuvia, mikä ilahdutti suuresti. Käykää ihmeessä tutustumassa näyttelyyn, jos vain suinkin kykenette. Aikaa on vielä tammikuun kuudenteen päivään asti.



Piipahdin myös Morticiassa. Tarkoituksena oli käydä ihan vain katselemassa valikoimaa, mutta eihän se tietenkään vain siihen katseluun jäänyt. Mukaan tarttui tällainen korsetti:



Olihan tuo nyt aivan pakko ostaa, vai mitä?

Hiiriä ja homoja

Lesbokommuuniin on liittynyt uusia jäseniä. Nimittäin lesbohiiriä! Niiden nimet ovat Meg (suklaavalkoinen) ja Jo (salmiakkivalkoinen). Nimet tulee animesta Bakuretsu Tenshi.

http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=3560

Kaikki lähti siitä kun Taikkis ja Pauliina päättivät piipahtaa aikaa tappaakseen Puutorin Akvaarioon ja pällistellä siellä otuksia. Se oli turmiollista, sillä eräässä vitriinissä oli aivan syötävän suloisia hiirivauvoja! Taikkis ja Pauliina olivat tietysti aivan sparkleina noista ihqpalleroisista ja päättivät adoptoida kaksi hiirentypykkää.

Taikkis muisti kertoa Saaralle uusista tulokkaista juuri sopivasti päivää ennen muuttopäivää. Siitä ei sen enempää neuvoteltu. Vastauksena oli että mulkaisu ja " Häh! Okei no tulkoon sitten!" :D

Nyt ne kaksi suloista touhukkuutta ovat varttuneet jo ainakin puolentoista kuukauden ikäisiksi ja riivaavat meitä öisin sillä ne ovat yöeläjiä ihan niin kuin mekin! Taikkis yrittää kesyttää niitä päivittäin ja nyt ne osaavat jo omaehtoisesti nousta kiipeilemään omistajansa harteille ihmettelemään terraarion ulkopuolista maailmaa. Varjopuolena on se että on pakkopakkopakko mennä suihkuun koska hiirulaiset paskovat nopeine aineenvaihduntoineen minkä kerkeävät ja sitten ei enää olla edustuskunnossa.

Kuten aina, Taikkis raapustaa blogiin hieman aineissa. Tällä kertaa se johtuu siitä että ollaan menossa katsomaan Saaran kanssa Suxesiin näytelmää "Homo ei vanhene koskaan" ja koska Taikkis on tapansa mukaisesti PEEAA niin täällä ollaan asiaankuuluvan rattoisasti etkoilla.

IHQ!!!



SE VIE MUN ROMMIT!!111

Postia naapurille

Naapuri on ottanut tavakseen porata joka päivä kello 08.00 alkaen. Ei naurata yhtään. Menemme kohta ystävällismielisesti tervehtimään naapuria. Taikkis ottaa mukaan piikkauskoneen ja minä rälläkän. Kostotoimenpiteet alkoivat virallisesti tänään, kun kostoksi väänsin nappulat kaakkoon ja huudatin naapurille norjalaista örinää.



Onneksi sai avata joulukalenterista ensimmäisen luukun. Lohduttaa se kärsinyttä ihmistä kovin. Tämän päivän olemme rytyneet sisätiloissa. Olen tehnyt Tiedonhaku ja hallinta -kurssin veemäisiä tehtäviä, joita on lähemmäs viisikymmentä kappaletta. Nyt tiedän kaiken mm. Ruotsin valtionarkistosta ja Google Scholarly -hakukoneesta. Taikkis koomaa muuten vain ja oikein luvan kanssa, sillä hän sattumoisin onnistui saamaan kaksi viikkoa sairaslomaa.



Jääkaapin oveen on päätynyt uusi magneetti, joka mielestäni kuvastaa jonkin verran lesbokommuuninkin syvintä olemusta. Tämä meidän kommuunimme on nähkääs sellainen residenssi, jossa on lähes aina avoimien ovien päivä ja outoja tyyppejä lappaakin sitten ovesta sisään jatkuvalla syötöllä. Tervetuloa omituiset otukset!