"Homoseksuaalisuus on sairaus, jonka hoidon lääkärit ovat laiminlyöneet."

Kyllä kannattaa käydä maalla rentoutumassa. Erityisen virkistävää ja suorastaan mieltäylentävää on käydä kehittäviä keskusteluja omien vanhempiensa kanssa. Kuinka sitä rakastankaan. Sattuipa niin, että katselimme isäukon kanssa uutisia. Yhtenä uutisaiheena oli sukupuoltaan vaihtaneen Imatran kirkkoherran Marja-Sisko Aallon paluu töihinsä. Tämä sinänsä harmiton uutinen sai isäni raivoihinsa. Sain kuunnella paasausta siitä, kuinka Aallon kaltaiset sairaat ja yököttävät ihmisen irvikuvat pitäisi sulkea laitokseen lukkojen taakse.

Osansa ryöpytyksestä saivat tietenkin myös homoseksuaalit: "Homous on sairaus, jonka hoidon lääkärit ovat laiminlyöneet! Kaikkea poikkeavaa ja sairasta pitäisi aina vain ymmärtää!" Pedofiilit isä mainitsi tietysti myös samassa yhteydessä homoseksuaalien kanssa. Olin tyrmistynyt ja lamaantunut isäni purkauksesta. Mitä voi sanoa vastaan ihmiselle, jonka argumentointi on sanalla sanoen aivan idioottimaisen alkeellista ja täysin hataralla pohjalla? Yritä siinä sitten selittää perusasioita. Kun yritin keskustella aiheesta rauhallisesti ja järkevästi, isäni marssi loukkaantuneena ulos huoneesta ja läimäytti oven kiinni perässään. Hän tiesi olevansa väärässä ja häviävänsä väittelyssä kanssani. Ratkaisuna tähän hän raukkamaisesti pakeni paikalta. Keskustelu tyrehtyi siihen.

Olen kyllästynyt. Isäni voi ymmärtää tiettyjä asioita tai olla ymmärtämättä. Minä en aio enää vääntää asioita rautalangasta. Se loppuu tähän. Onneksi on olemassa ihmisiä, joille ei tarvitse selitellä yhtään mitään. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi olla vain hiljaa. Ei ääntä, ei sanojen vankilaa. Loppujen lopuksi hiljaiset hetket sanojen välissä ovat paljon kauniimpia kuin itse sanat.

Kaupassa käynti muuten antaa sekin toisinaan aihetta raivariin. Käydessäni lähikaupassa ostoksilla silmiini sattui lehtihyllyllä tuoreimman Me Naiset-lehden eräs kansiotsikko: Puolisona biseksuaali. Miten sujuu suhde?

Niin, mitenköhän sujuu? Biseksuaalithan tunnetusti ovat epäluotettavia yliseksuaalisia ahnureita ja potentiaalisia pettäjiä. On syytäkin miettiä, kannattaako sellaisen epävakaan kummajaisen kanssa mihinkään suhteeseen ryhtyä. On se hyvä, että nyt aiheesta on kirjoitettu oikein reportaasi. Artikkelista varmasti löytyy vielä jonkun aivokalifin kirjoittama näppärä Näin elät biseksuaalin kanssa-tietolaatikko, jonka voi vaikkapa leikata ja läntätä jääkaapin oveen. Tunnustan, että en ole lukenut kyseistä artikkelia. Jo pelkkä otsikon näkeminen sai verenpaineen nousemaan vaarallisesti. Eivätkö nämä muka objektiiviset lehti-ihmiset tajua, että tuollainen ajattelematon otsikointi omalta osaltaan auttaa pitämään yllä biseksuaaleihin liitettyjä harhaluuloja ja stereotypioita? Vaikka juttu itsessään olisikin asiallinen, on vahinko jo tapahtunut. Paljon useampi ihminen lukee vain pelkän otsikon, kuin itse artikkelin. Ärrärärrrärrr!



Kiukuttelen vielä vähän lisää. Ruotsissa vihittiin taannoin Eva Brunne Tukholman piispaksi. Mielenkiintoista tässä on se, että Eva Brunne on lesbo. Ylen toimittaja haastatteli suomalaissyntyistä Tuulikki Koivunen-Bylundia, joka vihittiin piispaksi samaan aikaan Brunnen kanssa. Koivunen-Bylund oli viime kesänä Tukholman Pride-kulkueessa yhdessä Eva Brunnen kanssa. Ylen toimittaja kysyi Koivunen-Bylundilta mitä mieltä hän on siitä, että Brunne elää suhteessa naisen kanssa. Koivunen-Bylund silminnähden häkeltyi kysymyksestä ja syystäkin. Miksi hänen pitäisi olla uutislähetyksessä jotain mieltä Brunnen henkilökohtaisista asioista? Miksi tällaista asiaa pitää toimittajan edes kysyä? Siksikö, että osoitetaan taas se, että me täällä Suomessa olemme toivottoman takapajuisia ja homofoobisia? Jälleen saavat ruotsalaiset syyn nauraa makeasti suomalaisten kustannuksella.

Jotta ei menisi pelkäksi raivoamiseksi ilmoitan täten, että olen hankkinut läjän uusia kirjoja. Postinkantaja on vaikuttanut viime aikoina aavistuksen kyrpiintyneeltä. Poor guy.