Pääsiäinen on sujunut rauhallisissa ja leppoisissa tunnelmissa. Kellokeskiviikkona kävin hakemassa pajunkissoja Haritusta, missä kasvaa muutamia vallan oivallisia pajupuskia(älkää kysykö, mistä olen saanut tämän tietooni!). Taikkis riemuitsi ja ilakoi kissoista, ja koristeli ne Tiimarista hankkimillaan höyhenillä. Lopputulos näkyy tuossa ylhäällä. Lankalauantaina kävimme syöpöttelemässä Taikkiksen vanhempien luona. Pysyttelimme kiltisti lampaassa ja kreikkalaisessa salaatissa, mutta sitten tapahtui repsahdus herkullisen kakun muodossa. Itselläni kaikki alkoi jo minttuhyytelöstä, jota söin lampaan kanssa. Turmiollisen minttuhyytelön suloinen maku levisi suuhuni ja makunystyräni tanssivat ripaskaa...Ja siitä se sitten lähti. Taikkis ei voinut vastustaa isänsä leipomaa kakkua, joten pakkohan minunkin oli sitten siihen sortua, ja kun oli kerran kakkua syöty, niin yhtä hyvin sitä sitten saattoi sortua suklaaseen. Täysin ymmärrettävää, eikö?
Suklaata! Enkä edes yritä näyttää syylliseltä...
Taikkiskin jäi kiinni rysän päältä.
Syöpöttelyjen jälkeen kierimme takaisin lesbokommuuniin ja Taikkis alkoi Martinin ja Matiaksen kanssa valmistautua bileiltaan. Veikkoset menivät Klubille Setan bileisiin ja itse suuntasin Pyhän Aleksandran kirkkoon katsomaan ortodoksien pääsiäisyön liturgiaa. Ihan koko toimituksen ajan en paikalla jaksanut pönöttää, mutta pääsinpä nyt ainakin hieman näkemään ortodoksien mystisiä kulttimenoja. Ristisaaton jälkeen suuntasin sitten kaupungin yöhön ja löysin Klubilta ärtyneen Taikkiksen. Kauan emme jaksaneet hillua Turun yössä, vaan hipsimme kiltisti kotiin nukkumaan. Taikkis oli niin uupunut, että nukahti sohvalle.
Viime viikolla toteutimme suuren hiustenvärjäämisoperaation. Taikkiksen tukka värjättiin entistäkin violetimmaksi ja minun kuontaloni värjättiin tuttuun tapaan mustanmustaksi. Tein Taikkiksen tukkaan tuollaisia veikeitä sykeröitä. Kärsimätön Taikkis malttoi mielensä ja jaksoi odotella värin vaikutusajan kiltisti saatuaan käsiinsä Akkarin. Myönnettäköön, että olin itsekin melko kärsimätön ja viuhdoin ympäri kämppää väri päässäni. Siitäkös se riemu syntyi...
Taikkis ei varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun onnistuin tiputtamaan neidon kallisarvoisen oliivivartalovoiteen vessanpyttyyn. Turha oli siinä sitten selitellä, että ihan puhdasta vettä siellä pytyssä oli...
Eräänä aamuna Taikkis paistoi munia ja pekonia, ja unenpöpperöissään unohti poistaa keittolevyn suojuksen. Tyyppi vaan ihmetteli, että mikä on, kun ei munat paistu...Tuohon verrattuna se, että olen itse joskus laittanut sanomalehden vaatekaappiin, on varsin pientä.
Kaksi viikkoa kestänyt Atkinsin dieettimme päättyy keskiviikkona. Tosin dieetin seurauksena meillä kummallakin on ollut niin raikas ja hyvä olo, että aiomme kyllä jatkossa jatkaa enemmän tai vähemmän Atkinsin linjoilla. Vain pari päivää sen jälkeen kun olimme aloittaneet dieetin, törmäsimme Vapaa valinnassa liian houkuttelevaan tarjoukseen. 24 kpl Kinder-munia vain 13,90 euroa! Pakkohan se oli sitten ostaa tuollainen kenno kotiin. Kätkimme kennon sohvan alle pois silmistä. Yhden yhtäkään munaa emme ole vielä tuosta syöneet! Mutta jahka keskiviikko saapuu, niin kenno saa kyllä kyytiä. Keskiviikkona sattuu olemaan myös syntymäpäiväni, joten aion mussuttaa suklaata hyvällä omallatunnolla. Kyllä tätä petturiruumista sitten taas ehtii kiduttaa ja rääkätä kuntosalilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti